Avioero ilman avioehtoa – miten omaisuus jaetaan?
Kun avioliitto päättyy avioeroon eikä puolisoilla ole avioehtoa, lähtökohtana on puolisoiden avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi ollut avioliiton aikana yhteistä tai että jokainen esine jaetaan puoliksi.
Ilman avioehtoa omaisuus ei muutu automaattisesti yhteiseksi
Avioliittolain lähtökohta on, että se omaisuus, jonka puoliso omistaa avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Myös avioliiton aikana saatu tai hankittu omaisuus kuuluu sille, joka sen omistaa. Yhteisomistus syntyy erikseen esimerkiksi silloin, kun asunto ostetaan puolisoiden yhteisiin nimiin.
Avio-oikeus ei siis ole sama kuin omistusoikeus. Se on oikeus, joka otetaan huomioon osituksessa. Siksi esimerkiksi ennen avioliittoa yksin omistetun asunnon omistus ei puolitu vihkimisen hetkellä, vaikka asunnon arvo voi myöhemmin kuulua avio-oikeuden alaiseen osituslaskelmaan.
Miten omaisuus jaetaan avioerossa ilman avioehtoa?
Yksinkertaistettuna sopimusosituksessa edetään näin:
- selvitetään, mikä omaisuus kuuluu kummallekin puolisolle,
- rajataan mahdollinen avio-oikeuden ulkopuolinen omaisuus laskelman ulkopuolelle,
- selvitetään osituksessa huomioon otettavat velat,
- lasketaan kummankin avio-oikeuden alainen netto-omaisuus eli säästö,
- lasketaan puolisoiden yhteenlaskettu säästö ja kummankin avio-osa,
- määritetään mahdollinen tasinkovelvoite,
- sovitaan, mitä omaisuutta kumpikin lopulta saa ja miten mahdollinen tasinko suoritetaan.
Osituksen laskennallinen vaihe ja käytännön omaisuuden jako ovat siis eri asioita. Puoliso voi esimerkiksi pitää omistamansa asunnon ja täyttää tasinkovelvoitteen rahalla tai muulla osituksessa sovitulla omaisuudella.
Ilman avioehtoakin osa omaisuudesta voi jäädä osituksen ulkopuolelle
Avioehdon puuttuminen ei tarkoita, että aivan kaikki omaisuus olisi aina avio-oikeuden alaista. Avioliittolain 35 §:n mukaan avio-oikeus voidaan sulkea pois myös lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä. Myös tällaisen omaisuuden sijaan tullut omaisuus jää lähtökohtaisesti avio-oikeuden ulkopuolelle.
Jos esimerkiksi vanhempi on testamentissaan määrännyt lapselleen tulevan perinnön tämän puolison avio-oikeuden ulkopuolelle, perintöä ei oteta avio-oikeuden alaiseen osituslaskelmaan vain sen vuoksi, ettei puolisoilla ole omaa avioehtoa.
Miten velat vaikuttavat ositukseen?
Osituksessa tarkastellaan omaisuuden lisäksi velkoja, koska avio-osat perustuvat netto-omaisuuteen. Velkojen vähentämiseen liittyy kuitenkin laissa erityissääntöjä, joten kaikkia velkoja ei voi mekaanisesti käsitellä samalla tavalla. Esimerkiksi avio-oikeuden ulkopuoliseen omaisuuteen liittyvän velan tai poikkeuksellisella tavalla syntyneen velan käsittely voi erota tavallisesta velasta.
Velka ei myöskään siirry pankin näkökulmasta toiselle puolisolle vain sillä, että puolisot sopivat keskinäisessä osituskirjassaan toisen vastaavan velasta jatkossa. Velallisen vaihtamiseen tarvitaan velkojan hyväksyntä.
Mikä on tasinko?
Jos toisella puolisolla on enemmän avio-oikeuden alaista netto-omaisuutta kuin toisella, varakkaampi puoliso on pääsäännön mukaan tasinkovelvollinen. Tasinko tasaa puolisoiden avio-osat arvomääräisesti yhtä suuriksi.
Osituksessa ei silti tarvitse pilkkoa jokaista esinettä kahtia. Reaalisessa jaossa sovitaan, kuka saa esimerkiksi asunnon, auton ja rahavarat sekä millä tavalla tasinko suoritetaan.
Avioerohakemuksen vireilletulo rajaa ositusvarallisuutta
Avioeroasian vireilletulo on tärkeä rajapyykki. Sen jälkeen uutena ansaittu tai saatu omaisuus sekä vireilletulon jälkeen saatu perintö, lahja tai testamenttisaanto ovat lähtökohtaisesti kyseisessä osituksessa avio-oikeuden ulkopuolella.
Sen sijaan avioeroasian vireilletulohetkellä olemassa olleen avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuotto ja sen sijaan tullut omaisuus voivat edelleen kuulua ositusvarallisuuteen. Jos esimerkiksi osakkeet, jotka kuuluivat ositusvarallisuuteen vireilletulohetkellä, myydään myöhemmin, myynnistä saadut varat eivät tämän vuoksi automaattisesti muutu osituksen ulkopuolisiksi.
Osituksen voi tehdä jo harkinta-aikana
Osituksen toimittaminen ei edellytä lainvoimaista avioeroa. Avioliittolain mukaan ositus voidaan toimittaa, kun avioeroa koskeva asia on vireillä. Käytännössä omaisuuden jako voidaan siis tehdä jo harkinta-aikana, jos puolisot ovat riittävän yksimielisiä omaisuudesta, arvoista ja jaosta.
Jos puolisot eivät pääse sopuun, käräjäoikeudelta voidaan hakea pesänjakajaa toimittamaan ositus. Sopimusosituksen ja pesänjakajan toimittaman osituksen menettelyt ovat eri asioita.
Vuoden 2026 lakimuutos: ositusta ei kannata jättää määräämättömäksi ajaksi
1.6.2026 voimaan tullut avioliittolain muutos toi avio-oikeudelle 10 vuoden vanhentumisajan. Pääsäännön mukaan avio-oikeus vanhentuu 10 vuoden kuluttua lainvoimaisen avioeropäätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole katkaistu. Kun avio-oikeus on vanhentunut, kumpikaan entinen puoliso ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan avio-oikeuden nojalla toiselle.
Vanhentuminen katkeaa, kun puoliso tai puolison kuolinpesä hakee tuomioistuimelta pesänjakajaa osituksen toimittamiseksi. Puolisot voivat myös sopia 10 vuotta pidemmästä määräajasta kirjallisella, määrämuotoisella sopimuksella, joka rekisteröidään Digi- ja väestötietovirastossa.
Osituksesta tehdään kirjallinen osituskirja
Kun puolisot sopivat osituksesta keskenään, osituksesta laaditaan kirjallinen osituskirja eli ositussopimus. Sopimusosituksessa molemmat osapuolet allekirjoittavat asiakirjan ja kaksi esteetöntä henkilöä todistaa sen oikeaksi.
Osituskirjassa kannattaa esittää selkeästi ainakin ositusperuste, laskelmassa käytetyt varat ja velat, kummankin avio-osa, mahdollinen tasinko sekä lopullinen omaisuuden jako. Verohallinnon nykyohjeessa luotettavan osituslaskelman merkitys korostuu erityisesti silloin, kun osituksessa käytetään ositusvarallisuuden ulkopuolisia varoja ja pitää arvioida mahdollisia varainsiirtoveroseuraamuksia.
Voiko avioehdon vielä tehdä, jos eroa vasta harkitaan?
Kyllä, jos avioeroasia ei ole vielä tullut vireille ja molemmat puolisot hyväksyvät avioehdon. Avioehto voidaan tehdä avioliiton aikana, mutta sen on täytettävä muotovaatimukset ja se tulee voimaan vasta rekisteröinnillä.
Kun avioeroasia on jo tullut vireille, sen jälkeen rekisteröitäväksi jätetty avioehto ei tule voimaan. Jos avio-oikeutta halutaan muuttaa ennen mahdollista eroa, asia kannattaa siksi ratkaista ennen avioerohakemusta. Lue lisää sivulta avioehto jälkikäteen.
Usein kysyttyä
Jaetaanko kaikki puoliksi avioerossa ilman avioehtoa?
Ei esinekohtaisesti. Osituksessa lasketaan avio-oikeuden alaisen netto-omaisuuden arvo ja puolisoiden avio-osat. Lopullisessa jaossa voidaan sopia, kuka saa minkäkin omaisuuserän.
Saako puoliso puolet ennen avioliittoa omistamastani asunnosta?
Puoliso ei saa avioliiton perusteella automaattisesti omistusosuutta asuntoon. Jos asunto kuuluu avio-oikeuden piiriin, sen arvo voi kuitenkin vaikuttaa osituslaskelmaan ja mahdolliseen tasinkoon.
Kuuluuko perintö ositukseen, jos avioehtoa ei ole?
Perintö voi kuulua avio-oikeuden piiriin, ellei avio-oikeutta ole suljettu pois esimerkiksi perinnönjättäjän testamentissa. Avioeron vireilletulon jälkeen saatu uusi perintö on kuitenkin kyseisessä osituksessa lähtökohtaisesti avio-oikeuden ulkopuolella.
Milloin osituksen voi tehdä?
Ositus voidaan tehdä heti, kun avioeroasia on tullut vireille käräjäoikeudessa. Lainvoimaista avioeroa ei tarvitse odottaa.
Onko osituksella nykyään määräaika?
Kyllä. 1.6.2026 voimaan tulleen lain mukaan avio-oikeus vanhentuu pääsääntöisesti 10 vuodessa lainvoimaisen avioeropäätöksen antamisesta, jollei vanhentumista katkaista tai voimassaoloa pidennetä lain mukaisella sopimuksella.
Viralliset lähteet
Lue myös
Tee avioehto ohjatusti netissä
Avioehtoni.fi muodostaa antamiesi tietojen perusteella avioehtosopimuksen. Hinta on 39,90 € kertamaksuna. Maksun jälkeen saat PDF:n, ohjeet allekirjoittamiseen ja rekisteröintiin sekä 30 päivän muokkausoikeuden.
Sivun sisältö on yleistä tietoa. Poikkeukselliset, riitaiset tai kansainväliset tilanteet voivat vaatia tapauskohtaista oikeudellista arviointia.